Uusi vuosi on pyörähtänyt käyntiin uusin kujein. Koti muutti 30 kilometriä etelämmäs ja keskelle metsiä. Koirat ja emäntä ovat vähintääkin yhtä riemuissaan päästessään pois betonihirviökerrostalosta keskelle peltoja ja metsää eli mitä oivallisempien lenkkimaastojen ääreen. Lähes pihasta lähtevät äärettömiin jatkuvat metsäpolut keskelle jylhien kallioisten, vanhojen metsien, jotka kuhisevat elämää. Tämän on huomannut myös huippuvietikäs mäyräkoiraneiti, jota on aivan turha edes yrittää pitää enää vapaana -nenä vie koiran alta aikayksikön! Ja siinä ei mitkään emännän käskyt tai nannat auta kun koirasta tulee kuuro-sokea! Mäyrisneiti pysyy siis hihnassa tästä lähtien -ainakin meidän metsissä. Hankinnan alla on siis jälkiliina, jotta tilaa nuuskutella on ainakin se 8 metriä :)

Nuorta Maunoa ei enää voi pennuksi kutsua, sen verran komea nuori herra tästä on kasvanut. Isot korvat ojossa ja älykkäät silmät valppaina se elämänintoa pursuten ottaa vastaan kaiken, mitä maailmalla on tarjottavana! Sen uteliaisuus ja energisyys eivät lopu milloinkaan, mutta silti se osaa pitää järjen kädessä. Herra saakin nauttia uusista maisemista ilman hihnaa - ja siitä se ottaa kaiken irti! Mäyräkoiraa selvästikin vituttaa kun toinen saa juosta vapaana ja Mauno myös osaa ilkkua remmin perässä raahustavalle mäyräkoiralle näykäten sitä korvasta tai hännästä aina ohi rymistäessään :) Huumorintajua tästä pienestä tarmopakkauksesta siis löytyy.

Uusia kuvia ei ole mistä lisätä, näistä eläimistä on turha yrittääkään saadaa kuvia metsässä. Vauhtia löytyy sen verran... :)