Kaksi viikkoa on siis jo kulunut jätkän saapumisesta. Paino on noussut noin kilolla ja toinen korva on kovaa vauhtia matkalla lopulliseen asentoonsa. Toinen korva lurpattaa edelleen iloisesti eikä osoita merkkiäkään nousemisesta. Eipä tuo toisaalta minua haittaakaan... :)

Jätkä on päässyt tutustumaan mukaviin tuttavakoiriin ja muutamiin tallitovereihin myöskin. Lauantaina kävimme leikkitreffeillä Pimun ja Niilon seurassa, valokuvia koitin kyllä kovasti ottaa, mutta hitaaksi tunnetusta heeleristä ei ihan niin vaan kuvia otetakaan ;) Tässä kuitenkin pari:






Mauno siis molemmissa kuvissa alimpana :)

Kotona Mauno on oikea ihmisten kainalorötvä ja Klaaran perskärpänen, joka ei siis jätä isosiskoa hetkeksikään rauhaan. Ei sitten hetkeksikään!!! :) Klaaran pinna on kyllä venynyt uskomattomiin mittoihin...