Kennelyskä on jo helpottanut ja taas voidaan tervehtiä kavereita pihamaalla. Neiti olikin jo harvinaisen pottuuntunut tilanteeseen, jossa ketään ei päässyt moikkaamaan. No, odotus palkittiin kun pääsi tunniksi painimaan kolmekuisen sekarotuisen naapurin Oton kanssa. Kyllä oli koirat kuolassa... :)

Uusia "temppuja" ja käskyjä opitaan kokoajan. Nyt olemme koittaneet treenata nätisti vierellä kulkemista ja seisomista tammikuista näytäntöä varten. Jännityksellä odotamme millainen farssi siitäkin tulee... :) Kyllä ne keskenään sujuu, mutta mitäs sitten kun ympärillä pyörii satakunta koiraa.... :S

Pusu iskälle <3:




Peilin kautta otetut kuvat: