Hävettävän harvoin sitä ehtii koneelle istahtaa niin pitkäksi aikaa, että ehtisi blogiaan päivittää. Muka.

Takana on siis kohta neljä viikkoa pienen, mutta pippurisen Maunon kanssa. Herra on kasvanut aivan rutinalla, nyt painoa on jo 3,5 kiloa. Ensi viikolla haemme ensimmäisen rokotuksen.

Pieni herra on osoittautunut todella nopeaälyiseksi nuoreksi mieheksi, mutta myös oikeaksi tahtopakkaukseksi! Kieltojen pysyvyyttä se testaa tasaisin väliajoin, samoin ihmisten ja Klaaran puremakestävyyttä. Malttamattomana odotammekin piikkihampaiden vaihtumista normaaleiksi, tylsiksi aikuishampaiksi :D

Ruokahalu tällä jätkällä on valtava! Ja kerjäämisen jalon taidon se oppi Klaaralta ennätysajassa...

Käsittelyä, mm. kynsien leikkuuta ja hampaiden katsomista harjoitellaan päivittäin, sillä heelerithän ovat tunnetusti hyvin omanarvontuntoisia eivätkä moisia toimenpiteitä juurikaan arvosta.

Klaara on välillä riemuissaan, ja välillä taas aivan kypsä pieneen veljeensä. Neidin pinna on venynyt aivan uskomattomiin mittoihin pienen korvissa, poskissa, hännässä ja jaloissa hampaillaa roikkuvan tirriäisen kanssa. Silloin tällöin sen kasvoista paistaa epätoivo: eikö tuo koskaan lopeta!?!?! Hellyttäviä tosin ovat ne hetket, kun nämä kaksi karvaista kaverusta makaavat kylki kylkeä vasten putsaamassa toisensa korvia... <3